Elin teinivuoteni 90-luvun lama-Suomessa yrittäjän lapsena. Näin läheltä, miten vanhempieni yritys koki raskaat luottotappiot. Muistan, kuinka pankinjohtaja ajoi kotitalomme pihaan ja mittaili isoa puutaloamme, joka oli hienolla järvenrantatontilla. Hän oli jo valmis muuttamaan kotiimme, mutta Kaskipuu selviytyi luottotappioistaan viimeisellä hetkellä.
Noiden vaikeiden kokemusten jälkeen isä neuvoi meitä lapsia, että opiskelkaa ja tehkää mitä vain muuta, mutta älkää ryhtykö yrittäjiksi. Lapsuudessani yrittäjän elämää ei nähty kovin loistokkaana. Riskit näyttäytyivät liian suurilta ja kaiken menettämisen pelko oli käsin kosketeltavissa.
Mutta olin syntynyt yrittäjäksi, elänyt ja hengittänyt yrittäjyyden ilmapiiriä koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Yrittäjyys oli minun juttuni. Koin palavaa halua toteuttaa ideoitani ja ajatuksiani. Janosin onnistumisen tunnetta, kun kovan työn jälkeen idea toimi ja tuotti tulosta. On huikeaa yhdessä työntekijöiden kanssa onnistua asioissa, jotka tuntuvat alun perin mahdottomilta toteuttaa.
Yrittäjämyönteisyys on mennyt Suomessa hyvään suuntaan ja asenneilmasto yrittämiseen on nykyisin positiivinen. Joka kolmas lukioikäinen pitää yrittäjyyttä mahdollisena uravaihtoehtona. Ja miksei pitäisi? Suomessa yrittämisen edellytykset ovat maailman huippua. Meillä on koulutettua, osaavaa työvoimaa, ei korruptiota, hyvä infrastruktuuri ja kulttuuri, jossa ihmisen sanaan voi lähtökohtaisesti luottaa. Suomessa on yrittäjän hyvä olla.
Toivottavasti tulevat yrittäjät eivät pelkää menestyä ja varsinkaan epäonnistua. Toivottavasti tämän päivän yrittäjistä löytyisi kunnianhimoa kurkottaa yhtä korkealle kuin muualla maailmassa. Tai oikeastaan, korkeammalle kuin missään muualla maailmassa!
Hullua tai ei, nautin joka hetkestä!
Matti Kaski, Kaski-konsernin toimitusjohtaja
